Se oli aivan kuin elokuvista, tai kirjoista. Odotushuoneessa tauluja, urbaania kaupunkinäkymää ja luontoaiheisia. Sitten mies kutsui minut sisään. Näin kaksi nojatuolia ikkunan edessä, ja nenäliinapaketin, näky herätti paniikin.
"En ole ihan mukavuusalueellani" sanoin ahdistuneesti. "Ei moni ole, -ensimmäisellä kerralla" nuorehko mies vastasi. Kerroin etten tiennyt haluanko kertoa traumoistani, en tiennyt olisinko valmis. Hän sanoi, että voin kertoa sen minkä pystyn.
Noh.. Puhuin 40 minuuttia ja kerroin kaiken. Lähes, kaiken paitsi lapsuuden, koska en koe sen olleen traumaattien miltään osin, psykologi tosin oli kiinnostunut suhteesta vanhempiini ja sisaruksiini, mutta emme ehtineet läpikäydä niitä. Kerroin raiskaajista, raiskausyrityksistä, kavereiden hulluista miehistä ja oman suhteeni alun ongelmista. Hänen mielestään en kokenut kertoessani, vastasin vahingossa kiukkusesti etten ajatellut tässä alkaa itkemään. Hän käski minun kertoa kehollani. Katsoi häntä ilmeisen kysyvä ilme kasvoillani. Lopputulema oli se, että hartiakivustani muodostui iso ahdistava möykky, möykystä mieheni ja kyyneleet! Mies oli ilmeisen iloinen saadessaan minut itkemään. Oli ahdistavaa kun hän tujotti kyyneleitäni, mutten viitsinyt pyyhkiä niitä pois. Meni hetki, ennen kuin pystyin vastaamaan hänen kysymyksiinsä.
Käynti oli avartava. Pystyisin tekemään näitä keho-mieliharjoutuksia kotonakin. No, olen ehtinyt välillä jollain tasolla tekemään, ja muistanut joitkin asioita.. Ja sitä kautta miettinyt myös omia surkeita, huonoa moraalia edustavia tekojani nuoruudesta. En tiedä haluanko puhua niistä ensi kerralla. Ensi kerralla haluaisin kuulla hänen analyysiä ja ohjeita enemmän, enkä olla koko ajan äänessä. Vahingossa ilmaisin ärtymykseni SSRI-lääkkeitä kohtaan, mitä monet lääkärit tuputtavat 5 minuutin tapaamisen perusteella, puhuin muutakin turhaa mikä vei arvokasta psykoaikaani.
Kertoja on jäljellä enää kaksi. Se vähän harmittaa, en kuitenkaan jaksa etsiä uutta psykologia, tai ainakaan kertoa samalla tavalla jokaista traumaattista kokemustani. En vielä uskalla ylistää miestä, koska seuraavan kerran jälkeen mielipiteeni voi olla ihan eri. Nyt fiilis on kuinkin hyvä ja jopa odottava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti