Mindfulness on kiinnostanut jo pari vuotta, mutta en ole sanut aikaiseksi ottaa siitä selvää. Nyt tuntuu, että psykologini käyttää tätä mindfulness-tekniikkaa osana hoitoa, ja sain siihen liittyviä tehtäviä.
Tunteminen kehon kautta on itseasiassa minulle todella helppoa. Keskityn esimerkiksi hartiakipuun ja alan miettimään vain sitä, miltä se tuntuu, minkä mallinen se on, kasvaako se, miltä se näyttää, mitä tunteita, tilanteita tai henkilöitä mieleeni tulee, ja taas palaan kipukohdan ajattelemiseen. Kipu tai painontunne laajenee, ja muistan asioita joita en aiemmin muistanut.
Nämä harjoitukset ovat olleet todella ahdistavia ja rankkoja henkisesti. Ehkä jollekin jolla on vain ikäviä tunnekokemuksia ne ovat helpompia. Itse koen kuitenkin fyysisesti pahaa oloa, ja hengästyn.
Koska traumani ovat myös fyysisiä koen kaiken tapahtuvan uudestaan. En tiedä teenkö jotain väärin, koska en usko olevani ihan valmis näin suureen harppaukseen.
Terapeuttini sanoi, ettei ajatuksia pitäisi siirtää, vaan ahdistavienkin ajatusten pitäisi antaa olla. Ihan hirveästi haluaisin työntää kaikki ikävät asiat, mitkä mieleeni ovat harjoitusten myötä palanneet, pois. Tuntuu, että ajatukset ovat saaneet jopa fyysisen lällättelevän muodon, että täällä me ollaan, ihan lähellä.. Onneksi uusi käynti on pian. Luulen, että minun on aloitettava tämä maltillisemmin, ja tehtävä harjoituksia alkuun vain terapeutin kanssa.
Tekisi mieli laittaa tämä projekti tauolle joulun ajaksi. Joulu on lempijuhlani, enkä välittäisi ahdistua. Saa nähdä, suostuuko hän siihen, että näkisimme seuraavan kerran vasta tammikuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti