Mielestäni hyvä äiti on leikkisä, rento, huolehtiva, iloinen, enemmän rakkautta kuin rajoja tyyppi. Sellainen, joka kuitenkin opettaa lapsilleen käytöstavat ja muiden huomioon ottamisen, suvaitsevaisuuden ja empaattisuuden. Hyvä äiti ei huuda, ja jaksaa kuunnella lastensa juttuja. Hyvä äiti jaksaa perustella tyhmätkin säännöt, eikä kuitenkaan pakkomielteisesti tuputa omaa näkemystään. Hyvä äiti antaa lapsen toteuttaa itseään, eikä esimerkiksi pakota laittamaan samanlaisia vaatteita kuin sisaruksilla, jos lapsi vihaa niitä.
Olenko hyvä äiti? Mielestäni olen. Välillä myös ihan paska. Joskus tuijotan liikaa kännykkää, tai olen niin omissa ajatuksissani, etten edes huomaa lasteni juovan vesivärivettä. Välillä käsken ärsyttävällä äänellä lastani lopettamaan rutinan, enkä tajua kuunnella rutinan sanoja. Herään liian myöhään ja tämä johtaa ajoittain aamukatastrofeihin: Myöhästytään päiväkodin aamupalalta ja syödään matkalla banaania ja leipää.. Etsitään sukille paria, ja raivarin yllättäessä annetaan laittaa pelkkä t-paita haalariin. Yhtenä aamuna jopa soitin miehelle töihin, että veisitkö lapset. Aamu oli katastrofi, muun muassa vaatteiden pukeminen oli 3-vuotiaalle liikaa. Lahjonta, kiristys, uhkailu, suostuttelu... Mikään ei toiminut. 2-vuotias alkoi itkemään, koska hänellä oli kuuma ulkohaalari päällä, Mies tuli ja vei lapset. Minä itkin. Enkö edes tätä osaa?
Jotenkin keräsin itseni. Osaanhan minä! Kiitos internetin, löysin vinkkejä, ja miten ihanaa, ne toimi! Laske kymmeneen, puhu rauhallisella äänellä, ole määrätietoinen. Ihan yksinkertaista, mutta välillä vaan unohtaa ne perusasiat. Tietyissä asioissa taaperot ja paaperot ovat kuin koiria, haha!
Mielestänä hyvä äiti pyrkii hyvään äitiyteen ja kritisoi itseään sopivissa määrin. Voisin olla äitinä parempikin, ja se on pyrkimykseni, mutta annan myös itselleni anteeksi. Mitään peruuttamatonta en ole koskaan tehnyt. Vain harva on, onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti