Tämän päivän käynti psykologilla oli hämmentävä. Tuli olo, että olen terve ja siellä vaan rupatellaan. Tein jonkun tunnelukko-testin, ja näitä lukkoja minulla oli kolme. Olisiko ollut uhrautuminen, jokin pelko elämää kohtaan ja kolmas oli tyytymättömyys, tai se ettei mikään riitä,
En tiedä oliko noista mikään oikein kuvaava. Löysin niistä joitakin itseeni sopivia kuvauksia, mutta aika moni meni metsään. En pelkää ja ahdistu kaupungilla ja pystyn kyllä vallan mainiosti nostamaan jalat pöydälle ja juomaan lasin punaviiniä. Olen itseasiassa aika laiska. Toki saan välillä suorastaan pakkomielteen jonkin asian hoitamisesta heti, mutta kun olen hoitanut sen, niin voi että sitä hyvänolontunnetta, kun saa rentoutua -ansaitusti.
Jollain tasolla harmitti, kun tajusin etten ehkä olekaan sairas. Aika moneen traumaan on auttanut jo se ensimmäinen kerta, ja oma ajatusteni ja tunteideni työstäminen. Olen ensimmäistä kertaa jakanut ongelmia ystäville, siskolle ja kälylle ihan kunnolla. On ollut ihanaa olla välillä se joka puhuu. Ihmiset ovat yllättävän ymmärtäväisiä ja kiinnostuneita, kun vaan uskaltaa avata suun. Työkavereista nyt en voi sanoa ihan samaa, mutta ihmisiä hekin.
Psykologi sanoi ettei tällaisiin ongelmiin voi löytää suoraa ratkaisua. Silti olen sitä mieltä, että oma haluni löytää ratkaisu ja päätellä mistä mikin tunne ja ahdistus on lähtöisin, ovat auttaneet minua. Tässä sovitus-asiassa olen miettinyt miksi toimin miten toimin, ja olen jopa osannut aidosti ymmärtää silloista itseäni. Psykologi lähetti materiaalia empatiasta itseään kohtaan, ja vaikka aluksi pidin sitä diibadaapana, alan tulla siihen tulokseen, että siitä voisi olla hyötyä. Mitä järkeä on vain solvata itseään, kun voisi yrittää ymmärtää miksi on tehnyt tai jättänyt tekemättä joitakin asioita. - Ei mitään. Tämän kun muistaisin,
Noista tunnelukoista vahvin oli uhrautuminen.. Pidän sanaa todella negatiivisena. Haluan oikeasti auttaa ihmisiä, omasta vapaasta tahdostani, ja olin todella otettu, kun työkaverini sanoi, että "ilman sinua en olisi jaksanut nousta sängystä ylös" <3 Ihanaa olla jollekin tärkeä! Vaikka autan ja ajattelen muita, pidän silti itseäni hieman itsekkäänä. Nytkin otan kunnon irtioton arjesta ja lähden ystäväni luokse vuorokaudeksi! Ihanaa! Vanha kaveriporukka, viiniä ja hyvää ruokaa, ja pitkät unet aamulla! Kuinka kiitollinen olenkaan ihanista ystävistäni, joiden kanssa ystävyys vaan paranee vanhetessaan.
Näihin mietteisiin on hyvä nukahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti