Sairaat kirjat, terveiden hupia?

Miten hulluja kirjoja olenkaan tänä kesänä lukenut! Suorastaan sairaita.

Uhatut: hullu mies hakkaa ja vainoaa entistä tyttöystäväänsä, keinoja kaihtamatta, raiskaa tämän. Luita murtuu ja omaa lasta uhataan veitsellä.

Tahra: prostituoidun vaginaan tungetaan kaljapullo, iso mieslauma nauttii tilanteesta.

Tuhat loistavaa aurikoa: mies pakottaa vaimonsa syömään kiviä, koska vaimo on tehnyt pahaa ruokaa.

Tuhmatyttö: japanilainen gangsteri syöttää naiselleen suolistomyrkkyjä ja nauttii kun naiseen sattuu ja tämä piereskelee, naittaa vaimoaan ystävilleen.

Turmanlintu: mies raiskaa vaimonsa virka-aseellaan ja normaalisti. Hakkaa tätä ja nauttii naisen pelosta.

Tyttö joka leikki tulella: Isä yrittää tappaa tyttärensä, veli hautaa tämän elävältä.

Oikein kevyttä ja kaunista huh huh. Ajattelin, miksi ihmiset lukevat tällaista paskaa. Olen menossa lainaamaan Turvapaikan ja mietin miksi. Mitä saan siitä, kun luen toisen kärsimyksistä ja sairaasta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Tunnenko itseni onnekkaaksi, vai olenko vain utelias? Haluanko samaistua naiseen, joka itkee elämänsä kylmyyttä ja salaa tietonsa miehen uskottomuudesta?

Jokaista kirjaa lukiessani olen joko itkenyt tai ravonnut. Kerron miehelleni miten paska fiilis näitä lukiessa tulee. Mies vastaa, että lopeta niiden lukeminen ja osta jotain diibadaabaa. Niin ostankin, mietin. Sitten tulee teksti "kirja kertoo traumatisoituneesta naisesta, joka on elänyt vankeudessa.." muuta ei tarvitse, se on ostoskorissa.  Miksi?