Kuinka kauan kestää oikeasti toipua kamalasta ikävästä?
Vanhemmiltani kuoli nuori kissa tapaturmaisesti joulun aikoihin. Eilen heräsin siihen, että itkin aivan mielettömästi kamalaa ikävääni. Kuinka kauan tämä oikein kestää?
Kyseessä on lemmikki, perheenjäsen, ihana rakas ystävä, joka on kuitenkin kissa. Koko perheemme oli ihan rikki kissan kuoltua, koska tässä kaverissa oli oikeasti jotakin maagista. Kisumme oli kiltein ja sympaattisin olento jonka olen koskaan tntenut. Se oli kookas jättimäinen kollikissa joka ei koskaan lähtenyt pitkille matkoille pihasta, rakasti ruokaa, nukkumista ja silityksiä. Kuka vain vieras sai nostaa jätin syliinsä ja helliä. Se ei koskaan raapinut, purrut tai kynsinyt (edes koiraa joka kiusasi sitä).
Meillä on aina ollut kissat samasta suvusta, kilttejä ja ihmisläheisiä, tämä oli suvun viimeinen vesa. Ostimme vanhemmillemme uuden kissan, joka ei tietenkään vedä vertoja vanhalle ystävällemme, lisäksi tämä uusi raapii. Tuntuu niin pahalta kun tietää, ettei enää koskaan saa silittää meidän silmäterää. Vanhempani ovat toki piristyneet uudesta kaverista, mutta itselleni se on oikea isku palleaan.... Äää kamalaa.
Onneksi kuitenkin on ihana mies jonka kainaloon käpertyä. Eilen kun heräsin itkemiseeni, mies silitti hiuksia ja veti lähelleen <3 Mutta ei tätä ikävää kyllä mikään poista, joka kerta kun kuvia katselee nousee kyyneleet silmiin.Kauniit muistot. Ikinä ei saisi pitää mitään itsestäänselvyytenä, edes kissaa, kun sen menettää se sattuu silloin vielä enemmän. Me aina kuvittelimme, että poika istuu vanhempiemme terassilla vielä 20 vuotiaana pappana, harmaantuneena ja nuhruisena, toisin kävi, jos jotakin opin niin arvostamaan niitä ketä minulla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti