kerjäläiset

Mietin tässä, näitä synkkiä kirjoja lukiessa Suomen kerjäläispolitiikkaa. Ajattelin oikeasti pitkästä aikaa miltä tuntuisi antaa heille rahaa.

Matti Vanhanenhan kehoitti joskus pari vuotta sitten olemaan antamatta rahaa romanikerjäläisille. Syynä lähinnä se, että kerjääjät ymmärtäisivät ettei täällä tule toimeen kerjäämällä. Jostakin kerjäläiset kuitenkin rahansa saa, ja monien lehtijuttujen perusteella moni etsiikin omatoimisesti erilaista työtä: ikkunanpesua, ompelijanpaikkaa jne.

No kuitenkin, kun luin kirjallisuutta näistä kurjista maista jossa kejäys on arkipäivää, mietin, miltä tuntuisikin välillä olla se pelastava enkeli. Tähän asti olen kävellyt vakiokerjäläisten ohi ostoskasseineni sen kummemmin heitä noteeraamatta. Pahvikupin hölskyttäminen on lähinnä ärsyttänyt, ja kerjäläisten vaativat katseet tuntuvat lähinnä hyökkäykseltä. Olen jopa saattanut katsoa murhanhimoista kerjäläistä takaisin hieman ilkeästi.

Tässä siis uutiseni: aion tällä viikolla antaa kerjäläisille rahaa ja lounareita, ja katsoa mitä tapahtuu. Hyyilevätkö he ja kiittävät vai ovatko passiivisia... En ole nimittäin IKINÄ antanut kerjäläisille rahaa, ainoastaan katusoittajille tai punaiselle ristille tai johonkin luonnon pelastusyksikölle.

Katsotaan mitä tapahtuu.